Aivan uskomaton päätös Porin Time Stepilta se että tanssijat oli jaoteltu kahteen "kastiin" siten, että pienimmille osallistujille jaettiin palkinnoksi mitallit ja vieressä komeilivat pytyt joita alettiin jakamaan JUN2 C-luokasta ylöspäin!!!
Palstalla on nimenomaan keskusteltu viime aikoina siitä kuinka juuri lapsille ja aloitteleville nuo pokaalit ovat erityisen tärkeitä ja merkityksellisiä. Itsekin jopa ehdotin että jos on pakko säästää niin aikuisille jaettaisiin mitalit mutta lapsille ja nuorille pokaalit.
Nyt sitten Porissa lapset aivan törkeästi poljettiin maan tasalle pitämällä hienot pokaalirivit esillä heidän palkintojen jaon aikana ja jakamalla pienille tanssijanaluille mitalit.
Kyllä suututti! C-stä eteenpäin useinhan käy niin että samat parit saavat kaksi pokalia kun tanssivat palkinnoille sekä vakioissa että lattareissa, ja sitten nämä pikkuiset saavat kiitokseksi kaikista tansseistaan yhden mitalin.
Se että pokalit olivat esillä aamupäivän palkintojen jaossa kun mitaleja jaettiin oli suorastaan jopa loukkaavaa ja se varmasti satutti lapsia vielä enemmän. Miksei sitten päädytty siihen että kaikille olisi ollut mitalit?
Säästöstä ei voinut olla kysymys, sisäänpääsyhinnat olivat hieman normaalia halvemmat eli 8 euroa. Jos olisi laitettu sisäänpääsyn hinnaksi 10 euroa niin epäilen että sillä olisi saatu pokaalit jaettua kaikille, jos tässä siitä oli kysymys.
Täytyy sanoa että kisoista jäi paha mieli, tuli ihan sellainen tunne että joku halusi oikein ilkeillä lapsille.
Muistuttaisin vielä lopuksi että jos lapsia kohdellaan tällä tavoin lajin parissa niin enpä usko että se juurikaan edistää sitä kovasti kaivattua lajin suosion kasvamista!
Pakko vastata tähän, että mikähän ko. kisoissa oli tälle mammalle tärkeämpää, lasten tanssi vai palkinnon suuruus? Kyllä meilläkin aina katsotaan palkintopöytää ja toivotaan pokaaleja, mutta Ulvilan (=Porin kisat) kisoista ei kyllä jäänyt yhtään harmittamaan se ettei saatu pokaalia, vaan mukava fiilis jäi siitä, että kilpailu oli tiukka ja omaan suoritukseen oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. Mitalia kannettiin ylpeenä kaulassa koko loppupäivän mutta pokaali olisi jäänyt jossain vaiheessa huoltajien kannettavaksi.
Pakko vastata tähän, että mikähän ko. kisoissa oli tälle mammalle tärkeämpää, lasten tanssi vai palkinnon suuruus? Kyllä meilläkin aina katsotaan palkintopöytää ja toivotaan pokaaleja, mutta Ulvilan (=Porin kisat) kisoista ei kyllä jäänyt yhtään harmittamaan se ettei saatu pokaalia, vaan mukava fiilis jäi siitä, että kilpailu oli tiukka ja omaan suoritukseen oltiin enemmän kuin tyytyväisiä. Mitalia kannettiin ylpeenä kaulassa koko loppupäivän mutta pokaali olisi jäänyt jossain vaiheessa huoltajien kannettavaksi.
No eikös siinä tapauksessa kaikki muutkin olisi varmaankin olleet aivan yhtä tyytyväisiä niihin mitaleihin, minkä ihmeen takia toisten piti saada pokaalit? Tekivätkö he jotenkin paremman työn tansseissaan kuin nämä pikkuiset?
Jos olet lainkaan seurannut tätä mitali/pokaalikeskustelua niin siitä voit huomata että tässä lajissa on aikaisemmin totuttu siihen että palkinnot ovat olleet useinmiten pokaaleja. Tämä mitalien jako säästömielessä on aika uusi buumi lajissa.
Aikaisemminkin olen todennut että varsinkin pojille noilla pokaaleilla on ollut merkitystä (itselläni on tyttö!) ja niiden avulla on usein jopa saatu houkuteltua lajiesittelyissä uusia poikia harrastuksen pariin.
Mitaleja kun jaetaan joka ikisessä futis-. ym. kilpailuissa niin että niitä roikkuu joka toisella pojalla huoneen seinät täynnä. Poikia usein myös tämän harrastuksen takia pilkataan ja joillain on auttanut se että kaverit ovat nähneet upeat pokaalirivit, kiusaaminen on loppunut siihen.
Tässä asiassa on siis monta puolta, onhan nuo pokaalit minustakin aikamoisia pölynkerääjiä tuolla lapsen huoneen hyllyssä mutta kun tässä ei ole kyse aivan siitä.
Lisäys: Voisin vielä lisätä että emme taatusti olleet ainoita jotka näin asiasta ajattelivat, kyllä pukuhuoneissa nimittäin, niin poikien kuin tyttöjenkin, sen verran asiasta pulistiin.
Sattuiko kukaan katsomaan pari päivää sitten tv-ohjelmaa, jossa kansainvälisesti menestynyt luistelijamme Kiira Korpi tukijoukkoineen kertoi Kiiran alkutaipaleesta, valmennuksesta, kisoista ym?
Kiira nosteli palkintojaan katonrajassa hyllyllä olevasta isosta rivistöstä ja esitteli niitä tv-kameralle suurella hellyydellä ja ylpeydellä: "Tämä on minun ensimmäinen palkintopokaalini." "Tässä sitten on ensimmäinen voittopokaalini." Jonka jälkeen hän näytti muutamia tiettyjen kisojen palkintoja. Kaikki osattiin valikoida joukosta. Laattatekstejäkin tuotiin lähelle kameran zoomattavaksi.
Pokaalirivistö oli sangen näyttävä, mutta jokainen pienempikin pytty oli hänelle tärkeä. Yksittäisten, mieleen tärkeinä kisoina jäävien pokaalien ohella sillä kasvavalla palkintorivistöllä on kokonaisuutena myös kilpaurheilijalle merkitystä.
On outoa alkaa sättiä vanhempia, jotka näkevät lastensa mielipahan ja tuovat asian esiin. Asia on juuri niin kuin mamma tuossa yllä sanoo - jos lapsille annetaan mitalit, eivät järjestäjät ole ajatelleet asiaa lasten tunteiden kannalta, jos isommat tanssijat saavat samoissa kisoissa selvästi hienommat palkinnot. Kyllä siinä on vahva A- ja B-porukkaan jaottelun maku.
Toisinpäin sen tosiaan voisikin tehdä - lapsille pokaalit, aikuisille mitalit - jos halutaan säästää. Aikuisten kuuluu ymmärtää ajatella lasten etua ja osata tinkiä omasta edustaan lasten hyväksi. Yksi ihan käypä mahdollisuus olisi myös ollut porrastaa pyttyjen kokoja hiukan - sen ymmärtäisivät lapsetkin, että E-sarjassa ei saa niin kookkaita palkintoja kuin C:ssä tai A:ssa.
Kunnolla palkitseminen toimii ihan samalla tavalla kuin jouluna - paras ilo on antajalla, kun hän näkee riemun lasten silmissä! Eiköhän jokainen seura haluaisi, että heidän antamaansa pokaalia tai mitä tahansa palkintoa esiteltäisiin aikanaan kansainvälisen menestyjän palkintohyllystä samalla hellyydellä kuin Kiira Korpi! Jolloin on tosiaan väliä sillä, millaiset muistot kyseinen palkinto tuo mieleen.
Kyllä tässä on monta puolta ja mielipidettä. Lapseni parin äidin kanssa kun keskustelimme, niin hän taas pitää mitaleja suuremmassa arvossa ja hän perusteli sen sillä, että yleisin tapa muissa urheilulajeissa ja esim. olympialaisissa, jne annetaan voittajakolmikolle mitalit ja sen takia hän pitää niitä suuremmassa arvossa.
Ehkäpä meillä oltiin vaan niin ikionnellisia kilpailun lopputuloksesta että ei palkinnon laatu harmittanut pätkääkään
Onnittelut Käyttäjä 1397 tanssiparille, että ovat olleet tyytyväisiä mitaleihin. Keskusteluketjun pääpointti ei kuitenkaan nyt ole siinä, kenen lapsen äiti on tyytyväinen ja kenen lapsen äiti ei, vaan miltä lapsista tuntuu saada pienempi palkinto kuin mitä aikuiset saavat.
Hienoa, että lapsille on tällaisessa tilanteessa keksitty argumentti, jolla mitaleita voidaan nostaa arvostuksessa pokaaleihin verrattuna. Tosiasia kuitenkin on, jos lapsilta kysytään, että yli 90% pitää pyttyjä ilman muuta parempina.
Ja tästähän tässä nyt on kysymys - keiden tanssisuoritukset palkittiin LASTEN mielestä arvokkaammilla palkinnoilla Time Stepin kisoissa, heidän vai aikuisten?
Käsittääkseni Time Stepin kisoissa palkinnot jaettiin taitotason mukaan siten, että C-luokasta alkaen sai pokaalin. Siten siis myös junnu 1 C sai pokaalit ja mielestäni he ovat vielä lapsia.
Voisiko tässä jokainen, joka tunsi kärsineensä suurta vääryyttä palkinnon kohdalla kertoa omalle lapselleen, että kannattaa harjoitella kovasti, jotta pääsee C-luokkaan ja saa pokaalin?
Kisat olivat hyvin järjestetyt, kiitos siitä Time Stepille. Jokaisen pitäisi muistaa valittaessaan, että kilpailuiden järjestäminen on aina iso urakka järjestävälle seuralle. Kaikki ei voi aina mennä jokaisen toiveen mukaan.
Yleisesti voisin kysyä, miksi aina valitetaan? Kilpatanssihan opettaa tanssin ohessa myös hyviä käytöstapoja, joihin ei kuulu joka asiasta valittaminen. Haluammeko me vanhemmat opettaa lapsillemme tämän valittamisen taidon?
Olisimme vain tyytyväisiä ja iloisia siitä, että meillä yleensä on mahdollisuus harrastaa tätä lajiamme. Lapset saavat lajin parista paljon hienoja elämyksiä ja taitoja sekä uusia kavereita ympäri Suomea. Olisimme iloisia siitä. Palkinnon koko ja näkö ei varmaan ole se tärkein asia?
Tuntuu tuolla Käyttäjä 1397:llä olevan paljon sanottavaa, mutta mahtaako hän lukea tai edes ymmärtää, mitä muut kirjoittavat!
Joku mainitsi, että on hyvä, kun lajimme poikkeaa muista lajeista sillä, että mitalejen sijaan jaetaan pokaaleja palkinnoiksi. Se on nimenomaan se, mistä mielestäni kannattaa pitääkin kiinni: erottua muista lajeista! Miksi, Käyttäjä 1397, lajimme tulisi olla samanlainen, kuin muutkin lajit? Tanssi kun ei ole läheskään sama asia, kuin fudis tai lätkä, niin minkä ihmeen takia siitä pitäisi tehdä sellainen?
Itse muistan kuin eilisen päivän, kun olin lapsi ja sain vihdoinkin ensimmäisen pokaalini. Sen lisäksi, että se oli ensimmäinen palkintoni, poikkesi se myös kavereideni palkintokokoelmista. Myös sukulaiset ihailivat ensipokaaliani. Se on siis kiva, että lapsesi pärjäsi hyvin, mutta entä lapsi, joka sijoittui kilpailuissa ensimmäistä kertaa elämässään palkinnoille ja joka oli jo vuosia haaveillut pokaalista? Onko se siis oikein, että haave kariutui, koska vain osalle jaettiin pokaalit?
Vaikkei minulla ole henkilökohtaisesti mitään mitaleja vastaan, olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsiluokille on jaettava aina pokalit. Mitaleja voidaan jakaa sen ikäisille, keille sillä itse palkinnolla ei ole enää niin väliä. Lopuksi haluan vielä ääneen ihmetellä, että mikä on Porin järjestävän seuran mielipide asiasta. Voisitteko selittää hieman ajatuksenjuoksuanne.
En ollut itse paikalla, mutta kuulostaa aika oudolta toiminnalta.
Ihan sama, jaetaanko mitalit vai pokaalit (joita kyllä on kivempi saada), mutta jaetaan sitten kaikille samanlaiset! Eli joko kaikille pokaalit tai kaikille mitalit eikä mitään ihme systeemejä siltä väliltä...
Pokaali/mitali keskustelu on käyty palstalla aikaisemmin aika tyhjentävästi.
Olen sama mieltä kuin "mamma" ja "1181" mutta lisäisin, että kyllä aikuisetkin haluavat mieluumin pokaalit. Kuten 1181 sanoi "yli 90% pitää pyttyjä ilman muuta parempina." Juuri näin toivovat kaikenikäiset(lapsesta Sen 3:een asti) KILPAILIJAT!
Vanhemmat saisivat ottaa huomioon juuri kilpailijoiden mielipiteitä.
Lisäksi, lajimme imagoon pokaalit sopivat paremmin.
Mielenkiintoista oli viime sunnuntaina Jokipadan kilpailussa Joensussa. Lapsi- ja junnuluokassa jaettiin pokaalit 1-3 ja eivätkä muutkaan lapset lähteneet tyhjin käsin, vaan mitalit kaulassa!
Kyllä minäkin olen ylpeä, niin kuin lapsenikin, niistä kertyneistä pokaaleista. Ja ihan sama jaetaanko pokaali vai mitali, se miten me vanhemmat sitten selitämme sen miksi toiset saa ja toiset ei on se asia mikä tässä vaikuttaa lastenkin asenteeseen. Päiviä lainaten "Voisiko tässä jokainen, joka tunsi kärsineensä suurta vääryyttä palkinnon kohdalla kertoa omalle lapselleen, että kannattaa harjoitella kovasti, jotta pääsee C-luokkaan ja saa pokaalin?"
Minun mieltäni vaan lämmittää enemmän se että parimmei ei yhtään harmitellut palkinnon kokoa vaan osasivat olla iloisia heidän suorituksesta ja sijoituksesta. Niin kuin aikasemmin mainitsin, niin Päivi kiteytti hyvin sen mitä en itse osannut pistää sanoiksi tänne palstalle. Jenson olet oikeassa, lukihäiriö näköjään haittaa luetun ymmärtämistäni tai sit en osaa lukea rivien välistä.
Pokaalit ovat ehdottomasti parempi palkitsemistapa kuin mitalit. Ja ehdottomasti pitää kaikki luokat palkita samalla tavalla, vaikka pokaalien välillä voi olla kokoeroja. Lasten osalta on myös huomioitava, ettei heillä edes ole kaikkia taitoluokkia.
Palautelomake
>> Lue lisää <<
