Olen tanssinut niin sanotuissa ''mestariluokissa'' jo 10 vuotta. Muistan aivan tanssiharrastukseni alkuajoilta, että luokkanousut esim. D-C eivät tapahtuneet läheskään yhtä nopeasti kuin nykyään. Aikakaudella, jolla elämme, on mielestäni liikaa aluekisoja. Niitä on 2-3 joka viikonloppu eri puolilla maata. 50 pistettä noilla kisamäärillä ei ole kärkikolmikkoon yltävälle parille hommeli eikä mikään tehtailla nämä pisteet esim. puolessa vuodessa (tunnen monia tällaisia pareja). GP-kisoja on sopivasti. Nehän ovat ''arvokisoja'', joille on määritetty lukumäärät, monta saa olla keväällä ja syksyllä.
Mitä mieltä olette tästä asiasta?
Pitäisikö (alue)kisoja olla vähemmän? (Näin saataisiin kisojen osallistujamäärä nousuun, eikä ainakaan tulisi niitä ikäviä PERUTTU - ilmoituksia TUL:n sivuille.)
Tuskin niitä pisteitä kukaan "tehtailee". Miten voi ketään haitata se, että joku on edennyt nopeammin kuin itse aikoinaan. Eteneminen tyssää kyllä sitten joskus, jos on tyssätäkseen ja jatkuu, jos on jatkuakseen. Aluekisoja tarvitaan jo lasten ja nuorten takia sekä valinnan varan vuoksi. Tietysti on ikäväää, jos joku kisa perutaan, erityisesti lasten kannalta, jotka eivät pääse niin helposti reissaamaan kuin aikuiset. Mutta pitäisi muistaa, että tässä lajissa on nimenomaan tarkoitus tanssia kilpaa, käydä kilpailuissa, päästä esittämään taitojaan. Se motivoi tanssin taitojen opettelemiseen. Tanssi ja anna kaikenikäisten ja -taitoisten tanssia!
Ensi vuodelle kisamäärät ilmeisesti putoavat, mikäli kilpailuvaliokunnan tiedotteen etukäteistieto realisoituu.
Seurojen kannalta kilpailujen määrä tulee olla järkevä, jotta osaanottajamäärät ovat riittävät, ja kilpailut pystytään järjestämään taloudellisesti kannattavasti.
Kilpailijoiden kannalta tulee kisoja olla kuitenkin tarjolla riittävän kattavasti sekä maantieteellisesti että kaikille luokille. Mikäli ei halua matkustaa kovin kauas, ei kilpailuja ole eteläisessä Suomessakaan ole ollut kovin paljon, ainakaan keskimmäisissä taitoluokissa. A- ja E-luokkalaisille kyllä on riittävästi kisoja.
Pisteitä kertyy kyllä ihan sopivaa tahtia. Parhaat saavat niitä nopeasti, mutta heidän itsensäkin kannalta on motivoivampaa päästä kilpailemaan vaativammassa seurassa. Huonoiten pärjäävillä luokkanousu voi viedä hyvinkin kauan, vaikka kilpailisi ahkerastikin.
Sennun kanssa samaa mieltä. Näin Pohjois-Suomalaisena tanssin harrastajana toivoo tietysti että kisoja olisi enemmän täällä lähempänä. Mutta toki on niin että kisoja on enemmän siellä missä on enemmän harrastajia joten ei auta muu kuin painella kaasupoljinta.
Ymmärtääkseni sijoitukset paranevat oman luokan kilpailuissa jo lähtökohtaisesti siitä syystä, että kärkiporukoilla täyttyvät pisteet ja he poistuvat seuraavaan luokkaan.
Mikäli osallistujia olisi enemmän niin sekä kärjessä kuin keskivaiheilla että loppupään sijoituksista olisi tiukempi kisailu ja kisojen taso / luokka varmastikin nousisi.
Mielestäni kisoja ei kuitenkaan ei ole tällä hetkellä lainkaan liikaa ja huomioiden jatkuvat liikkumisen kustannusten nousut niin aina parempi mikäli valikoitavien kilpailujen määrä olisi laajempi ja lähemmälläkin olisi tarjontaa. Kilpailumäärien supistaminen merkitsisi myös automaattisesti kilpailumatkojen pidentymistä. Tarjonta ei myöskään ei ole lainkaan samanlaisen per taitoluokka, jonka totesimme esim D-> C luokkanousun yhteydessä. C:n ikäluokkamme kisoja huojmattavasti vähemmän kuin aikanaa D:n kisoja.
IKM-kisat ovat sitten kisat, jossa taitotasoiltaan samantasoiset ja ikäiset kisailevat vuosittaisesta paremmuudestaan.
En voisi mitenkään olla kade näille tulevaisuuden toivoille ja vähän vanhemmillekkin tanssijoille. Tarkoitan tällä lähin sitä, kuten 4060 sanoi, että taitoja pitää päästä esittämään, samoin kilpailemaan. Mutta jos nousu tapahtuu nopeasti, niin kuvioiden opettelu tahtoo viedä kaiken ajan, eikä tekniikalle tai ''luonnollisten liikeratojen'' harjoittelulle tahdo jäädä aikaa lähes ollenkaan. Sitten esim. B/C-luokassa saattaa tulla ongelmaksi nk. perustaitojen puuttuminen. Ehtiihän niitä silloinkin vielä harjoitella, mutta mielestäni ne taidot olisi parempi oppia jo ihan alkuluokissa.
Jos kisoissa olisi myös enemmän osallistujia, näin kärkipään tanssijat saisivat paremmin pisteitä, ja nousisivat paremmin luokassa. Näin kisojen taso saataisiin myös paremmaksi. Jos et pärjää kisoissa, se tarkoittaisi enemmän harjoittelua. Näin kuitenkin esim lapsi 1E-luokan kisapäivä tulisi hieman rankemmaksi.
Eikös muuten IKM-kisatkin ole rs-kisoja. Eihän siinä silloin ratkaista ikäsarjansa parasta, jos ne parhaat eivät saa osallistua.
IKM kisat on lasten- junnu 1 epäviralliset SM-kisat, ja sen2-4 viralliset SM kisat. välissä olevissa ikäluokissa kyseessä on rs-kisat.
Lapsitanssijan äitinä olen pitkään ollut sitä mieltä että kisoja pitäisi olla hieman vähemmän, että porukka kerääntyisi jäljellä oleviin kisoihin paremmin. Lasten osalta kun ei ole sitä huolta, että luokkanousut tapahtuisivat liian nopeasti, kun ikä estää nousun. Harvempiin kisoihin tulisi enemmän pareja/ luokka jolloin taso olisi kovempi ja pääsisi tanssimaan enemmän kuin yhden kierroksen/ kisa. Ne jotka eivät ole valmiita matkustamaan, eivät kovin pitkälle voi pyrkiä kuitenkaan, tietyn tason yläpuolella pitää lähteä jo kauemmaksikin jopa ulkomaille asti kisaamaan.
Olen itsekin asiaa seurannut sivusta. Jossainpäin maailmaa taitaa olla niin, että pisteitä saa vain palkintokolmikko. Mutta suomen harrastajamäärällä taitaa olla niin, että kyseinen systeemi karsii sitten ne harvatkin harrastajat kun niitä pisteitä ei saa sitten millään kasaan luokkanousua varten. Ja pitäähän meidän ottaa sitten kuitenkin huomioon ns. pitkämatkalaiset kuten pohjois-suomi josta kisamatkalle tulee kilometrejä jo useita satoja ja jos pisteitä ei reissusta heru yhtään, niin harrastus lopuu sitten lyhyeen.
Tanssi harrastuslajina joutuu kilpailemaan harrastajien keskuudessa lukemattomien muiden lajien kanssa. Mitä monimutkaisemmaksi esim kilpaileminen tehdään sitä enemmän myös riskiä nostetaan osallistujamäärän suhteen. Mikäli kisoja olisi harvakseltaan ja täten osallistujat olisivat aktiivikilpalijoina pakotetut matkustamaan säännöllisesti esim pohjoisen ja etelän väliä niin tässä karkaa harrrastajat.
Muutaman tanssiesityksen vuoksi ei ole järkevää uhrata koko viikonloppua, näin siis omakohtaisia tuntoja avaten. Vastaavasti mikäli kilpailuja olisi harvakseltaan ja ympäri Suomea, niin osallistumisate omakohtaisesti olisi heikkoa, joten harrastus alkaisi tuntumaan puuduttavalta pyöriä 2- 3 vuotta saman luokan rajoitetuilla kuvioilla. Oikeaa ja väärää tässä ei mielestäni suoraan ole, mutta pääongelma on harrastajien vähyys. Pienemmillä hajasijoitetuilla kilpailumäärillä pisteidenlasku järjestelmäkin vastaavasti kaipaisi mahdollisesti uudeleenarviota.
Monissa muissa urheilulajissa on luokkanousu ja -lasku hieman toisenlainen kuin meillä tanssissa. Mielestäni on hieman hassua että saavutetut luokkanousut ovat pysyviä, vaikka ne olisi hankittu piste kerrallaan E-luokasta A-luokkaan. Riittää kun on osallistunut 200 kertaa kilpailuun. A-luokkaan voi siis nousta vaikka ei olisi milloinkaan tanssinut ensimmäistäkään kappaletta esim. tahtiin tai sahaamalla samoja kuvioita F-katselmuksesta saakka esim. valssissa. Sinne vain A-luokan kilpailuun pelkällä vasemmalla ja oikealla käännöksellä ja vaihtoaskeleella.
Ainakin B-luokka on tällä hetkellä hieman hassu ja tavoitteeton välivaihe koko touhussa. Eroahan A-luokkaan ei ole muuten kuin siinä, että A-luokassa ei saa enää luokkanousupisteitä. Molemmissa luokissa samat tanssit ja vapaat kuviot. Toki A-luokkalaisilla on pitempi tausta ja sitä kautta tanssiin on tullut lisää ilmaisua ja näyttävyyttä.
Näille ylemmille luokille voisi laittaa pientä sutinaa esim. sillä, että A-luokassa tulisi kerätä tietty määrä pisteitä pysyäkseen A-luokassa. Tavoitteena voisi olla vaikka 30 pistettä vuodessa laskettuna samalla tavalla kuin nousupisteet. Jos tavoite ei täyty, kävisi pari hakemassa taas hieman vauhtia B-luokan kisoista. Näin B-luokassakin kilpailisi kokeneita pareja ja luokkaan nousseille pareille se ei olisi vain pakollinen välivaihe ennen A-luokkaa.
Jos vuodessa tanssii 6 GP-kisaa ja 2 sellaista SM-kisaa josta saisi nousupisteitä ja ikärit eli 9 kisaa, joilla kerää niitä A-luokan nousupisteitä, niin kolmen kierroksen tanssimisella/kisa saisi vasta 27 nousupistettä, joten vain finaaliparit A- ja loput B-luokkaan tai jos haluaa säilyttää A-luokan pisteet niin tanssimaan kyläkisoihin. Onko järkeä, jos GP/SM semitaso ei riittäisi, mutta aluekilpailuvoitoilla A-luokkaan? Mitä ihmettä?
Minä puolestani ihmettelen kovasti, että mitä pahaa siinä on, jos hyvä pari nousee nopeasti seuraavaan luokkaan. Jos pari ei seuraavassa luokassa ole riittävän hyvällä tasolla, kyllä tuomarit pitävät huolen siitä, ettei menestystä tule kuin automaatista ja pisteitä "tehtailla" (mikä on mielestäni varsin mielenkiintoinen lausahdus, koska tuskin kukaan pisteitä "tehtailee", vaan kyllä niiden voittavien parienkin ne pitää tanssimalla ansaita). Onko keskustelun aloittajalla mielessä se, miten pareja motivoidaan jatkamaan harrastamista, jos luokkanousuja vaikeutetaan?
On mielestäni valmennuksen suunnittelevan tahon vastuulla se, että perusasioita teroitetaan riittävästi alemmissa luokissa ja kuvioita ei anneta saavilla kaatamalla, vaan ikäänkuin palkkioksi. Motivoiminen harjoittelun jatkamiseen on valmentajan vastuulla. Onko niin, että valmentajat nykyään haluavat kääriä rahat opettamalla nopeast (kaikki mahdolliset luokan)i kuviot ja odottamalla, että yksäreitä otetaan, kun pitää tekniikkaa kuitenkin vielä hioa?
Pohjaksi voin sanoa, että en ole lajin ammattilainen mutta lajia erittäin pitkään seurannut (30 vuotta).
Itse olen harrastanut lajia kohta 5 vuotta ja kokenut vasta yhden luokkanousun (E->D). Aikuisena aloittavalle hidas etenemistahti on ollut vain hyväksi ja olen erittäin kiitollinen omille valmentajille siitä, ettei kaikkea ole annettu heti, vaan on tarkkaan mietitty, millä kannattaa alkaa ja mitä kannattaa painottaa.
Täytyy lisätä, että olen aiemman kirjoittajan tavoin ihmetellyt tuota B ja A -luokkien eroa ja sen järkevyyttä itsekin.
Palautelomake
>> Lue lisää <<
